Olen opettanut saksofonia vuodesta 1993 lähtien Pop & Jazz -konservatoriossa Helsingissä. Opiskelijani ovat enimmäkseen lapsia ja nuoria (noin 8–18-vuotiaita), joiden kiinnostus soitonopiskeluun on hyvin vaihtelevaa. Osalle riittää pelkkä tunneilla soittaminen, toiset harjoittelevat muutaman kerran viikossa, ja joidenkin into kantaa joskus jopa ammattilaiseksi asti.

 

Lähes 20 vuoteen en ollut kovinkaan kiinnostunut opetukseni kehittämisestä. Se oli lähinnä vain työ, joka mahdollisti keskittymiseni freelance-muusikkouteeni ja auttoi perheen elättämisessä. Opetukseni perustui tuolloin olettamukseen, että kaikki oppilaani pystyisivät ottamaan vastuun oppimisestaan ​​- olemaan itseohjautuvia. Pidin itseäni "oppilaskeskeisenä" opettajana.

 

Kymmenisen vuotta sitten ymmärsin, että yksi asia kuitenkin uhkasi henkilökohtaista työhyvinvointiani. Se oli vahva turhautumisen tunne, jota koin oppilaiden kanssa jotka eivät harjoitelleet yhtään tai harjoittelivat vain vanhempiensa pakottamana. Päästäkseni eroon näistä negatiivisista tunteista, aloitin pedagogiset jatko-opintoni.

​

Opintojeni myötä aloin vähitellen käsittää, mikä oli ollut turhautumiseni perimmäinen syy. Takana oli kyvyttömyyteni ymmärtää, ettei kaikilla oppilailla ollut valmiuksia itseohjautuvaan opiskeluun eikä heidän soittoharrastuksensa perustunut sisäiseen motivaatioon. Tästä tilanteesta syytin mm. oppilaita ja heidän vanhempiaan, koululaitosta sekä nykyajan yhteiskuntaa ilman ymmärrystä omasta pedagogin roolista ja vastuustani.

 

Tutustuttuani tarkemmin teemoihin kuten itseohjautuvuus, motivaatio, opiskelija/opettajakeskeisyys, kriittinen reflektio, näen opetukseni perusteet nykyisin hyvin eri valossa. Juuri minun - opettajan - velvollisuutena on opettaa oppilaille oikeat opiskelutekniikat ja -strategiat sekä tukea heidän sisäistä motivaatiota musiikin tekemiseen.

​

Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi keskityn opetuksessani lähinnä seuraaviin asioihin: oppilasta kiinnostavan materiaalin etsiminen (YouTube), yhteismusisointi (pianosäestys), ajattelun taidot (sokraattinen dialogi), ja positiivinen mutta samalla kriittinen palaute (mitä tehdä seuraavaksi?). Kuinka paljon oppilaat harjoittelevat kotona - tai mahdollisesti ei lainkaan - on taasen heidän päätösvallassaan.

 

Opetusfilosofiani voisi tiivistää seuraavasti:

 

Oppitunneillani pyrin luomaan positiivisen ilmapiirin, jossa kunkin opiskelijan yksilölliset tavoitteet, tarpeet sekä arvot tunnistetaan ja niitä kunnioitetaan. Tavoitteeni on tarjota oppilaille tilaisuus kerran viikossa nauttia musiikin tekemisestä yhdessä, opettaa heitä harjoittelemaan sekä ajattelemaan, ja mahdollistaa onnistumisen kokemuksia.

​

​